Marja-Leena -papin mietteitä


Jalkapalloa ja rukousta

6.11.2018

Myöhäisenä iltana, kun uni ei tahtonut tulla, vaan ajatukset velloivat kaiken maailman asioissa, menin kaapille etsimään jotain luettavaa. Huomasin lehdenotsikon Jalkapalloa ja rukousta. Ajattelin että, niinpä niin, potkupalloa, sitähän elämä joskus tuntuu olevan, potkitaan. Oli kuin joku olisi kuiskannut minulle: ”Mieti tarkemmin, mitä jalkapallo on.” Sehän on joukkuepeliä, yhdessä toimimista. Yhteispeli ei ole helppoa, se selviää kyllä pian, vaikka uutisia kuuntelemalla.

Mutta siinä oli myös se toinen sana, rukous. Ohje ja ajattelemisen aihe, jonka siis sain, oli Joukkuepeliä ja rukousta.  Mietin rukousta, tuota niin tuttua asiaa. Mehän olemme oppineet ja tiedämme, että on monenlaista rukousta. Virret ovat rukousta. Kirkossa on kirkkorukouksia ja maailmassa lienee tuhansia rukouskirjoja. Ajattelin raamattua ja erästä tapaa rukoilla. Mieleeni nousi muutamia esimerkkejä. Toisessa Mooseksen kirjassa sen neljännessä luvussa Jumala antoi Moosekselle tehtävän. He keskustelivat. Herra sanoi. Mooses sanoi. Mooses kysyi. Herra vastasi. Toinen esimerkki, Samuelin kirjasta ”Samuel, Samuel missä olet? Puhu Herra, palvelijasi kuulee. Aabraham keskusteli Jumalan kanssa Sodoman kaupungin kohtalosta. Aabraham rukoili, että Herra säästäisi suuren kaupungin, jos sieltä löytyisi kymmenen rukoilijaa. Aabraham vastasi: ”Minä olen rohjennut puhua Sinulle, vaikka olen tomua ja tuhkaa. Aabraham oli nöyrä pyytäjä suuren, pyhän Jumalan edessä.

Jeesus puhui Isälleen ja opettaa meillekin, että tämä suuri Jumala on Taivaallinen Isä, jolle voi jutella niin kuin läheiselle isälle tai ystävälle jutellaan. Hänelle voi kertoa  niin ilosta kuin murheesta. Myös yhdessä ollessa voi rukoilla omin sanoin, vapaasti.

Rukouksessa on voimaa. On surullista, että yhteinen rukous jää niin helposti pois.

Ei ole kovin helppoa aloittaa seurakunnassakaan kokousta rukouksella, virsi on helpompaa rukousta ja hyvä niin, mutta jotenkin nyt koen, että yhteinen rukous aivan ajankohtaisista asioista yhdessä olisi tärkeää. Vaikka Jumala tietää kaiken ja vielä paremmin kuin me, hän tahtoo, että olemme yhteydessä hänen kanssaan.

Jesajan kirja 30: 21 Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen: -Tässä on tie, kulkekaa sitä.


Ytimestä

26.6.2018

Luuk.9:57-62

Evankeliumit kertovat tapahtumista, joissa Jeesus esitti ihmisille kutsun: "Seuraa minua." Omana rippikouluaikanani ja muutoinkin saarnoissa siihen aikaan, puhuttiin etsikkoajoista. Se tarkoittaa sellaisia elämänvaiheita, jolloin kokee erityisesti, että Jumala kutsuu.Aina ei itse alussa edes tiedä, tai tunnista mitä on tämä kaipaus ja ikävä jotain merkityksellisempää, henkisempää kohtaan.Sellaisia aikoja voivat olla juuri ripariaika tai elämän muutosvaiheet. Elämässä on oman paikan etsimistä ja silloin voi kokea, että kenties voisin rukoilla Jumalan johdatusta oikean suunnan löytämiseksi. Joskus elämän tuomat vaikeudetkin voivat olla väylä Jumalan kutsulle. 

Evankelista Luukas kertoo, kuinka Jeesuksen taipaleen varrella oli ihmisiä, jotka olivat Hänestä kiinnostuneita. Jeesuksen kutsuun vastaaminen ei kuitenkaan ollut aivan itsestäänselvyys. Eräs kutsun kuullut luuli, että Jeesusta seuraamalla saisi helpon elämän, saisi vain kierrellä ympäri maata suosittuna kansanjoukkojen keskellä. Jeesus pudotti tämän seuraajan maanpinnalle kertoen, että eläimilläkin oli pysyvämmät kodit kuin hänellä. Jeesus tietää siis kokemuksesta, mitä on olla koditon, tuntea itsensä kodittomaksi. Toinen halusi ensin mennä hoitamana hänelle tärkeitä asioita. Ei Jeesus kiellä läheisistä huolehtimista, mutta tämän kutsutun kohdalla oli kysymys siitä, että hän olisi yhtä hyvin voinut sanoa:"Kyllä minä seuraan sinua, mutta joskus myöhemmin."

Kolmannelle Jeesus sanoi: "Älä jää kiinni menneeseen." Se on tärkeä ohje ja vaikeakin. Nykyäänkin puhutaan paljon siitä, kuinka on suorastaan terveellistä olla märehtimättä liikaa mennyttä, sitä jota ei enää voi mitenkään muuttaa.On parempi antaa anteeksi toisille ja itselleenkin.

Se mihin Jumala meitä Jeesuksen kautta kutsuu on vapauttavaa. Armo on rakkautta, jota saamme ottaa vastaan ilman, että olemme sitä  ansainneet. Sellaisen rakkauden vastaanottaminen ei ole helppoa meille, jotka haluamme kaikesta maksaa ja kaiken ansaita itse. Jumalalle emme kuitenkaan pysty mitään maksamaan, siksi armo on ilmaista, mutta ei halpaa. Jeesus maksoi siitä kovan hinnan, Hän sovitti ristillä maailman synnin.

Mitä se synti on, josta kirkossa aina puhutaan? Onko se jotain tekoja?

Synti on selän kääntämistä Jumalalle."Minä en sinusta välitä, enkä usko.Tuskin olet edes olemassa" Teot ovat sitten seurausta.

Ja myös toisin päin, teot ovat myös seurausta uskosta. Jumala ei vaadi meiltä mitään hyviä suorituksia,tai elämän parantelemista, syy miksi näin voi tapahtua, on vastausta rakkauteen. "Koska Jumala on meitä näin rakastanut olemme mekin velvolliset rakastamaan toisiamme." Hyvät teot, toisen huomioonottaminen ja omankin elämän kunnioittaminen nousevat kiitollisuudesta armahtavaa ja rakastavaa Taivaallista Isää kohtaan. Siksi usko ei ole kahle vaan vapaus. Rakkaudessa ei ole mitään pakkoa. Jeesus Kristus ei pakota ketään seuraansa, Hän vain kutsuu ja rakastaaa jokaista luotuaan. Tässä riittää ihmettelemistä ja kiittämistä koko elämän ajaksi ja vielä sen jälkeenkin, kun luvassa on uskon vaihtuminen näkemiseen.


Uusia alkuja

14.05.2018

Kevät tuli vauhdikkaasti ja nyt kaikkialla on kauniin vaalean vihreää.

Meidän, siis Tervon seurakunnan kotisivut, uudistuivat tänä keväänä ja tässä ensimmäisiä mietteitäni viime sunnuntailta, joka oli Äitienpäivä ja jo kuudes sunnuntai pääsiäisestä. Johanneksen evankeliumin 17. luku on otsikoitu sanoilla Jeesuksen jäähyväispuhe.

Jeesus oli lähdössä täältä ja jättämässä oppilaansa toimimaan yksin. Hän lupasi kuitenkin rukoilla heidän puolestaan. Tämä olisi meille vain historiaa, ellei Jeesus olisi myös luvannut rukoilla niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat Häneen. Tämä todistajien ketju on alkanut jo alkuseurakunnasta ja on jatkunut tänne saakka. Meillä on siis esirukoilija. Hän ei ole vain jossain kaukana taivaitten taivaissa, vaan Hän lupasi myös näin: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut."

Jeesus rukoili, että Hänen seuraajansa voisivat olla yhtä. Se olisi valtava todistus maailmalle. Tänä päivänä Kristuksen kirkko on hyvin monitahoinen ja hajallaan. Kirkkoa ja kristikuntaa on helppo arvostella. Kuitenkin Jumala rakastaa kirkkoaan ja omiaan, vaikka olemme niin erimielisiä. Koko ajan on kuitenkin pyrkimystä yhteyteen. Erilaisina yhdessä, armollisesti yhdessä, siinä on meille päämäärää.


Luontokuva